Sulle sukeltaisin helmen valkea-aa-aa-aa-aan

Olen nyt ollut kesälomalla kokonaiset kahdeksan päivää ja saavuttanut sen täydellisen tilan, jossa…

…kukun yötä myöten kaikenlaisen puuhailun kanssa ja herään arkiviiden kännykkäherätyksen sijaan kymmenen, yhdentoista maissa siihen kun viisivuotias tyttäreni käheällä äänellään kuiskaa: ”Äiti voitaisko jo syödä aamupalaa?”. Olen siis siinä rytmissä mikä on itselleni se kaikkein luonnollisin ja se tuntuu niin ihanalta.

…saan yhden kirjan luettua ja aloitan toisen – jonka luen lähes kertaistumalta yhdessä päivässä. Ah, vihdoinkin aikaa lukea.

…voin hetken mielijohteesta varata lipun kesäteatteriesitykseen, joka alkaa vain muutaman tunnin päästä. Ihan vain itselleni.

…voin siihen samaan teatteriesitykseen valmistautuessani olla ihan ihmeissäni kun en tahdo löytää meikkipussiani mistään. En näemmä ole kajonnut siihen kohta viikkoon. Luulisi ihon kiittävän.

…voin päättää päivän tekemisiä ja tekemättä jättämisiä ihan fiiliksen ja säätilan mukaan. ”Aa, tuntuupa lämpimältä – napataanpas lapset uikkarit ja pyyhkeet ja lähdetään rannalle” tai ”taitaa olla vähän viileämpää, kävelläänkö kirjastoon etsimään sitä Harry Potteria?”

…voin automatkalla rannalle laulaa lasten kanssa täyttä kurkkua tyttöseni tämän hetkistä suosikkia, Pave Maijasen Lähtisitkö. Mitä nostalgiaa.

…mikään ei haittaa ja kaikki on ookoo

Ja kaikista parasta on se, että huomenna myös miehellä alkaa loma ja voimme todenteolla tehdä kaikki yhdessä ihan mitä huvittaa. Siihen asti, kun esikoisemme muutaman viikon päästä lähtee koulutielle.

Onneksi siihen on vielä aikaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s